En saisi sanoa tätä

Minua on ahdistanut tämä asia jo pitkään. Värityskirjat. Ei saisi, mutta kyllä.

Kävin tänään kirjakaupassa. Näin kaksi suurta pöydällistä korkeita pinoja erilaisia värityskirjoja, mutta en pystynyt selaamaan niitä arvioidakseni kuvia, koska sanat "zen" ja "mielenrauha" häiritsivät keskittymistäni. Kuka keksi, että mielenrauha rakentuu värittämällä, ja miksi sitä toistetaan kuin matraa? Tulevatko terveyttä edistävät vaikutukset ehkä seuraavaksi? Ruoansulatusta edistävä värityskirja, kirja jolla voi värittää akupunktiopisteitä tai tehdä vyöhyketerapiaa?

Olen keväästä asti ampunut värityskirjaideoita alas sarjatulena, niitä on tarjottu minulle monesta suunnasta. Ampumistermein: jatkossa poistan varmistimen, jos värittämisen yhteydessä käytetään joogatermejä. Minun jos kenen pitäisi olla värittämisestä ja sen uudesta noususta iloinen, mutta en pysty. Mielestäni asia on pilattu, viety aivan väärään suuntaan. Värittäminen on jo nyt pilkan kohteena, ja pelkään sen bulkkiintuvan alelaarituotteeksi, joka ei kohta kelpaa enää kenellekään edes ABC:n huoltoasemalta -70% hintaan. Asiaa ei auta, että värityskirjojen luokitus on tietokirjakategoriassa ilman minkäänlaista tietosisältöä. En halua että värittämisestä tulee seuraava sauvakävely tai zumba.

Värittäminen on hieno harrastus, ja olen nähnyt että siinäkin voi kehittyä todelliseksi mestariksi, vaikka värittämisen luovuudesta - tai sen puutteesta kiistellään. Te jotka epäilette, tehkää kuvahakuja vaikkapa distress-musteilla värittämisestä. Todella vaativa tekniikkalaji! Artikkelin kuvana on "Ameriikan papan" (kun aloitin Imagine and do:n, tämä hurmaava +70 vuotias herrasmies yhdessä vaimonsa kanssa lähetti minulle postia, ja aloitimme kirjeenvaihdon) tekemiä väritysharjoituksia Copic-tusseilla akvarellipaperille. Paperi imaisee runsaspigmenttisen tussin hetkessä, joten tähän tarvitaan puhdasta teknistä taitoa. 

Voitaisiko silti sopia, että värittäminen on ihan vaan värittämistä, ja haetaan se mielenrauha jostain ihan muualta? Huh, kylläpä helpotti, kiitos.

EDIT: 

Selventääkseni tekstiä: en kritisoi kirjoituksellani värityskirjoja, vaan niiden markkinointia. Toiminhan itsekin värityskuvabusineksessa. Uskon täysin siihen, että värittäminen tuo hyvää mieltä ja avaa joillekin uusia ovia luovaan tekemiseen. Mutta mielenrauha syntyy jostain muulta. Haluan sanoutua irti siitä, että värityskuvatuotteillani olisi terapeuttisia tai mielenrauhaa edistäviä vaikutuksia. Sellaisia vaikutuksia niillä voi olla, ja saakin, mutta sillä kulmalla markkinoiminen ei tässä ajassa ole mitenkään eettistä.