Mystery - Style Traveller

Mystery - Style traveller

Vaikka olen vankkumaton huonojen avustajasopimusten vastustaja, myönnän edelleen tasaisin väliajoin arvioivani onko totaalikieltäytymispäätökseni ollut järkevä. Nyt kirjan valmistuttua olen tyytyväinen päätökseeni enkä kyseenalaista sitä (ainakaan tänä vuonna). Avustajasopimuksissa on monia ongelmia, mutta kirjaprojektin kohdalla tämä on erityisen huono: Jos minulla olisi tällä hetkellä voimassaolevia avustajasopimuksia eri mediataloihin, en voisi olla ihan varma siitä, omistanko varmasti kaikki oikeudet kuvittamaani harmaaseen naishahmoon, jos joku avustajasopimus vaatii myös tulevia oikeuksia. Pidän foliohatustani kiinni.

Mystery sai alkukipinän Hakaniemen Hallin kahviossa syksyllä 2014, sellaisessa pikkulooshissa, jossa mietimme Millan kanssa suurta kysymystä: Mitä hittoa me tehdään tulevaisuudessa? Työtilanne oli katastrofaalisen huono ja avustajasopimukset rantautuivat lopullisesti kaikkiin mediataloihin. Olin jo tehnyt lopullisen päätökseni avustajasopimusten suhteen, eli lehtikuvittajan urani käytännössä päättyi sen kesän aikana. Siinä kahvin ääressä Milla ehdotti, että tekisin lapsille suunnatun hahmon supersuositun Topmodelin kilpailijaksi. 

Hain hahmosuunnitteluun apurahaa Kuvittajat ry:lta, ja se myönnettiin minulle keväällä 2015. Syksyllä 2015 tein hahmosuunnittelun ja sen myötä syntyi Mystery. Miksen tekisi kaiken ikäisille suunnattua hahmoa, sillä muodin historia puhuttelee myös aikuisia? Olimme taas kahvilla (tällä kertaa Ipi kulmakuppilassa) Millan kanssa, ja vilautin puhelimesta muutaman kuvan. Kysyin kiinnostaisiko häntä lähteä kirjoittamaan Mysterya, ja Milla vastasi miettimättä kyllä. Kustannussopimus ja Taiken apuraha tipahtivat tämän jälkeen hyvin nopealla aikataululla.

“Mystery on androgyyni hahmo, joka tutustuu muodin historiaan pukeutumisen kautta. Hän yhdistelee estoitta merkittäviä muotiluomuksia menneiltä vuosisadoilta sekä lähitulevaisuudesta uusiksi mielenkiintoisiksi tyyleiksi. Hän toteuttaa muodin alkuperäistä ideaa, eli leikkii vaatteilla. 

Muoti on luova ilmaisutapa ja taiteenmuoto. Tämä on unohtunut, koska tänä päivänä muotiin suhtaudutaan lähinnä kaupallisena kuluttajatuotteena. Muotia voi harrastaa myös ilman rahaa tai pukeutumatta siihen. Muodin historia on aarrearkku, jota ei osata hyödyntää. Tämän vuoksi Mysteryn missiona on opettaa muotia ja sen historiaa lukijoilleen oman hulluttelevan tyylinsä kautta. Nykyinen muotikirjallisuus, varsinkin lapsille esiteltynä, tarjoaa muotivalistusta ainoastaan kulutuskeskeisistä lähtökohdista. Lisäksi tyylikirjojen yksitoikkoinen esittelytapa todistaa sen, että on aika esitellä muoti taiteenlajina täysin uudella tavalla. “

Mystery - Crayfish Party

Moni on ihmetellyt ennen ja jälkeen kirja teon, kuinka yhteistyömme onnistui, joku saattoi empiä jätämmekö toisemme henkiin. Ihmettelen itsekin, miten orgaanista kaikki on ollut, tunnelma kiristyi vain yhden asukokonaisuuden äärellä kun olimme vähän aikaa hukassa suuntamme kanssa. Uskoisin että sama estetiikan taju ja savolaishuumori on yhteistyön sujuvuuden ydin. Vastasin Millalle näin hänen ensimmäiseen hahmotelmaansa "Rapujuhlat / Crayfish Party" tarinaan:

"Ei hitto.

Sä nyt jotenkin onnistuit koppaamaan tän sävyn JUST! Hypin ja nauran!

Toi miekkajuttu oli just se - en mielestäni kirjoittanut enkä sanonut tosta mitään, mutta se oli just pimeneviin iltoihin. 

Kyllä savolaiset osaa"

------

Toivon että Mystery elää pitkän iän. Kehitteillä on kauneusihanteisiin keskittyvä kirjan toinen osa ja muita viritelmiä. On hykerryttävää katsoa mitä tapahtuu. Ollaan ainakin yritetty!

Kilpailut aineettoman omaisuuden huippuimureina

Moni yritys kerää sisältöä käyttöönsä kuluttajilta kilpailun muodossa, eikä siinä ole mitään pahaa. On kuitenkin kaksi tapaa tuottaa kilpailuja - oikea ja väärä. Oikealla tavalla tuotetussa kilpailussa kaikille osapuolille jää hyvä mieli, huonolla tavalla tuotettu kisa riistää tekijöitä mutta saattaa kerätä hyvän potin yritykselle minimipanostuksella. Kuvittajakollegoilla on luultavasti vielä tuoreessa muistissa viime vuodenvaihteen skandaalimaisen huono VR:n laatima piirustuskilpailu, jossa palkintona oli päästä katsomaan oman työn teippausta junavaunun kylkeen (matkat tuli maksaa itse). Koska tämä palkinto tai kilpailutapa ei ollut mitenkään poikkeuksellinen, tässä lasten vesirokkoa hoitaessani päädyin havainnollistamaan mahdollisimman simppelisti mistä hyvä kilpailu koostuu. Pääongelma kilpailuissa luovan näkökulmasta on se, että oikeuksia haalitaan liian suurella kädellä ja se näyttää olevan muodostumassa normiksi. Väitän kuitenkin, että huonosti laadittu kilpailu nykysomessa voi olla suuri riski yritykselle ja näkyvyysvaluutan käyttöyritys kääntyy kilpailun tuottajan negatiiviseksi somenäkyvyydeksi.

Yritin miettiä ohjeistuksen niin että se toimii sekä muotoilun, kuvituksen, valokuvan että tekstin tuottamiseen liittyvissä kilpailuissa. Luova voi tsekata kaaviosta, vaikuttaako kilpailu sellaiselta että siihen kannattaa lähteä. Yritys voi miettiä, ovatko suunnitteilla olevan kilpailun motiivit kunnossa. Tämän on tsekannut läpi muutama kuvituskollega ja samassa taloudessa asuva teollinen muotoilija. Kaaviota saa kommentoida ja jos löytyy vielä pahoja aukkoja, niin korjataan. 

Muutama pointti kaavion kylkeen:

- Hyvä tarkoitus ei oikeuta huonoon kilpailuun.

- Näkyvyys ei koskaan ole ollut hyvää valuttaa, ja nykyään sen tarjoamisesta rokotetaan somessa rankasti. Älä ole juntti!

- Ilmoita kilpailun säännöissä selkeästi miksi keräät, mitä oikeuksia ja mihin tarkoitukseen.

- Älä rohmua turhaan kaikkia oikeuksia. Sama asia kuin kylässä kahvipöydässä, ei oteta kaikkia keksejä omalle lautaselle.

- Pelkkä kilpailuun osallistuminen ei saa tarkoittaa automaattista kaikkien oikeuksien luovutusta, sen täytyy käydä selkeästi ilmi ja kilpailijan tulee tehdä tämä päätös tietoisesti (esim. “luen ja hyväksyn säännöt” -kohdan täyttäminen lomakkeessa)

- Ilmaisen työn teettäminen ei koskaan ole hyvä asia. Tämän vuoksi onsyytä palkita vähintään 3 parasta kunnollisilla palkinnoilla, pelkkä työn saaminen (esim. kustannussopimus ) ei riitä palkinnoksi. 

- Tarvitsetko oikeasti designin/kuvien/tekstin kaikki oikeudet? Kertajulkaisuoikeus on usein sangen riittävä. Kuvan/designin muunteluoikeus on melko kyseenalainen tarve, ja harva haluaa sellaista luovuttaa. Tekstin muunteluoikeuden tarpeen yhteydessä on hyvä mainita, että se tarkoittaa editoimista ilman merkittävää sisällön muuttamista.

 

Yritys, toivon että näytät tänä keväänä erityisen hyvältä <3

HS°

Kokeile taktiikkaa nro. 3, et ikinä usko mitä tapahtuu seuraavaksi!

On kevät ja uuden kevättakin aika.  Haluan tällä täysin kuvitteellisella neuvottelutaktiikkaesimerkillä hienovaraisesti vihjata/arvuutella, mikä vaihtoehto on se, millä takkikaupat mukavimmin tehdään. Vieläpä sillä tavalla, että sekä takin myyjälle, että ostajalle jää mukava fiilis tilanteesta ja voidaan tehdä kauppaa useamminkin. Kuvitustilauksiinhan tämä ei liity mitenkään, ihan tässä vaan kuvitellaan menemään kevättakki mielessä.

Taktiikka 1: Menen kauppaan koska tarvitsen uuden kevättakin. Tarvitsen sen nopeasti, mielellään heti ja mittojeni mukaan tehtynä. Menen vakiokauppaani, kerron tilanteeni ja kauppias lupaa toimittaa takin vaaditussa ajassa. Kerron, että kohta puolisoni tulee paikalle ja neuvottelee hinnan, poistun itse paikalta.
Puolisoni astelee kauppaan. Hän ei tunne kauppiasta ennestään, mutta heti tervehdyksen jälkeen hän ilmoittaa, että koska työn alla oleva takki on huomattavasti pienempi kuin aiemmat teetetyt takit, hinnan tulee olla selkeästi alhaisempi.
 
Taktiikka 2: Menen kauppaan koska tarvitsen uuden kevättakin. Tarvitsen sen nopeasti, mielellään heti ja mittojeni mukaan tehtynä. Menen valitsemaani kauppaan, kerron tilanteeni ja kauppias lupaa toimittaa takin vaaditussa ajassa. Takista valmistetaan proto, joka sovitetaan ja todetaan hyväksi.
4 päivää ennen takin valmistumista puolisoni soittaa kauppiaalle: on unohdettu tehdä sopimus, jolla kauppias luovuttaa takin kaavat ja osan työvälineistä takin mukana. Sopimus määrittää myös kauppiaalle täyden juridisen vastuun, jos takkia käyttäessä tapahtuu jotain.
 
Taktiikka 3: Menen kauppaan koska tarvitsen uuden kevättakin. Minulla on käytössä xx euroa, joten kerron budjetin kauppiaalle ja etsimme yhdessä tähän sopivan takin.

 

Keväisin terkuin, 

HS°

Tuotteistamisesta

Rakas kaakaomuki vuodelta 1979, ruotsin serkuilta saatu tuliainen. Siskoni sai Animal-mukin, vieläkin harmittaa.

Rakas kaakaomuki vuodelta 1979, ruotsin serkuilta saatu tuliainen. Siskoni sai Animal-mukin, vieläkin harmittaa.

Muistan aivan pienestä saakka nauttineeni hyvin tuotetuista asioista. Olen syntynyt 70-luvun alussa ja asunut lapsuuteni pienellä maatilalla melko vaatimattomissa oloissa. Silti muistan jo hyvin varhain kiinnittäneeni huomiota tuotekokonaisuuksiin, esimerkiksi siihen miten tuote on pakattu ja onko se laadukkaasti toteutettu. Kiinnostavia asoita olivat mm: ruotsin serkkujen mielenkiintoisesti kuvitetut t-paidat (ja oikeastaan kaikki mitä meille tuli heidän kauttaan oli uutta ja ihmeellistä), Muppet Show, kaikki mikä liittyi Disneyyn, Peppi-elokuvat, Barbie & Daisy vs. halpisbarbiet, Barbapapa, "merkkivaatteet" (äitini ompeli minulle vaatteet, ikävästi arvostin kaupan vaatteita joissa oli kaupan label, mitään brändejä ne eivät olleet). Kaikki tämä brändien arvostus oli takuulla sisäsyntyistä, sillä en mitenkään voinut keskellä metsää saada vaikutteita brändien ihannoinnista niin vähällä mustavalkoisen tv:n katselulla. Vihasin visuaalisesti epäloogisia tai köyhiä tuotantoja, päälimmäisenä Matti ja Miisu, jossa Matti on nuottijalkainen pallopää mutta vanhempien ruumiinrakenne on normaali. (En voi vieläkään hyväksyä tällaista design-ratkaisua.) 

Useat suosikkituotteistani ovat olleet kuvitettuja, esimerkkinä suurihattuinen tyttöhahmo Sarah Kay, jonka kuvamaailma toimi sekä minuun että äitiini. Äitini ostovalmius oli tietenkin oleellista, että sain kyseisiä tuotteita, ne osuivat äidissäni varmaan samaan nostalgiahermoon kuin "Pieni talo preerialla" tv-sarja. Sarah Kay on vielä nykyäänkin olemassa lisenssituotteena, sen alkuperäinen kuvittaja Vivienne Kubbos on jo eläkkeellä. On hyvin mielenkiintoista, miten yhden kuvittajan kädenjälkeä hallitaan ja kehitetään eteenpäin. Kuvittajan IPR:n managerointi on aihe, josta otan mielelläni lukuvinkkejä vastaan!

En pääse siitä mihinkään (haluaisin olla epäkaupallinen hippi), että kaupallinen tuotteistaminen on mielestäni hyvin kiehtovaa. Miellän itseni tuotesuunnittelijaksi, siksi raahaan mukanani designer-titteliä kuvittajan ohella. En ole kiinnostunut rakentamaan pelkkää kuvaa, vaan myös kaiken brändäyksen siihen ympärille. Vaatesuunnittelijan koulutus on antanut hyvän pohjan tuotesuunnitteluun, konseptointiin ja laajojen kokonaisuuksien koordinointiin. Minulla on käynnissä oma projekti liittyen tähän aiheeseen, siitä lisää vähän myöhemmin. Sitä ennen tulee mm. postaus Ebba Masalinin tuotannon tuotteistuksesta.

Star wars / P. Mutasen Elokuvakonepaja

Välillä (aika usein) sitä miettii, että kannattaako aina olla aukomassa päätään. Tämän kohdalla en epäröi yhtään sanoa että kannatti. Projekti nimittäin lähti siitä, että sanoin internetissä ääneen, että olis joskus siistiä tehdä (kasari-) leffajuliste. Alle viiden minuutin päästä tästä lausahduksesta sain viestin, kiinnostaako Star Wars.

Kyseessä on P.Mutasen Elokuvakonepajan joulutervehdys, jonka tein yhdessä kuvaaja Marko Rantasen kanssa. Ollaan Markon kanssa tehty useita projekteja yhdessä noin 10 vuoden ajan. Trendiin tehtiin esim. tällaista valokuva-kuvituskomboa:

Meidän työprosessia kuvaa varmaan parhaiten ping-pong. Meillä molemmilla on luotto toistemme tekemiseen, jossa erityisen kovasti arvostan sitä että saan rääkätä raakakuvia vapaasti. Kuvaa on jynssätty verkon yli, naamatusten emme tämän projektin tiimoilta nähneet kertaakaan. Tätä oli kiva tehdä, vaikka suorituspaineet olivat jossain kohtaa järjettömät.

Teen myöhemmin postauksen Star Wars -kuvan työvaiheista, jos jotain kiinnostaa kuinka kuva syntyi. Siihen asti, Forcet ja silleen!

- HS°

En saisi sanoa tätä

Minua on ahdistanut tämä asia jo pitkään. Värityskirjat. Ei saisi, mutta kyllä.

Kävin tänään kirjakaupassa. Näin kaksi suurta pöydällistä korkeita pinoja erilaisia värityskirjoja, mutta en pystynyt selaamaan niitä arvioidakseni kuvia, koska sanat "zen" ja "mielenrauha" häiritsivät keskittymistäni. Kuka keksi, että mielenrauha rakentuu värittämällä, ja miksi sitä toistetaan kuin matraa? Tulevatko terveyttä edistävät vaikutukset ehkä seuraavaksi? Ruoansulatusta edistävä värityskirja, kirja jolla voi värittää akupunktiopisteitä tai tehdä vyöhyketerapiaa?

Olen keväästä asti ampunut värityskirjaideoita alas sarjatulena, niitä on tarjottu minulle monesta suunnasta. Ampumistermein: jatkossa poistan varmistimen, jos värittämisen yhteydessä käytetään joogatermejä. Minun jos kenen pitäisi olla värittämisestä ja sen uudesta noususta iloinen, mutta en pysty. Mielestäni asia on pilattu, viety aivan väärään suuntaan. Värittäminen on jo nyt pilkan kohteena, ja pelkään sen bulkkiintuvan alelaarituotteeksi, joka ei kohta kelpaa enää kenellekään edes ABC:n huoltoasemalta -70% hintaan. Asiaa ei auta, että värityskirjojen luokitus on tietokirjakategoriassa ilman minkäänlaista tietosisältöä. En halua että värittämisestä tulee seuraava sauvakävely tai zumba.

Värittäminen on hieno harrastus, ja olen nähnyt että siinäkin voi kehittyä todelliseksi mestariksi, vaikka värittämisen luovuudesta - tai sen puutteesta kiistellään. Te jotka epäilette, tehkää kuvahakuja vaikkapa distress-musteilla värittämisestä. Todella vaativa tekniikkalaji! Artikkelin kuvana on "Ameriikan papan" (kun aloitin Imagine and do:n, tämä hurmaava +70 vuotias herrasmies yhdessä vaimonsa kanssa lähetti minulle postia, ja aloitimme kirjeenvaihdon) tekemiä väritysharjoituksia Copic-tusseilla akvarellipaperille. Paperi imaisee runsaspigmenttisen tussin hetkessä, joten tähän tarvitaan puhdasta teknistä taitoa. 

Voitaisiko silti sopia, että värittäminen on ihan vaan värittämistä, ja haetaan se mielenrauha jostain ihan muualta? Huh, kylläpä helpotti, kiitos.

EDIT: 

Selventääkseni tekstiä: en kritisoi kirjoituksellani värityskirjoja, vaan niiden markkinointia. Toiminhan itsekin värityskuvabusineksessa. Uskon täysin siihen, että värittäminen tuo hyvää mieltä ja avaa joillekin uusia ovia luovaan tekemiseen. Mutta mielenrauha syntyy jostain muulta. Haluan sanoutua irti siitä, että värityskuvatuotteillani olisi terapeuttisia tai mielenrauhaa edistäviä vaikutuksia. Sellaisia vaikutuksia niillä voi olla, ja saakin, mutta sillä kulmalla markkinoiminen ei tässä ajassa ole mitenkään eettistä.

Ajatuksia kuvittajan itsenäisyydestä

Helmi Sirola syntyi strippari- & tangonimigeneraattoreilla noin parin tunnin harkinnan päätteeksi. Minun piti päättää, otanko vastaan edustussopimuksen agentuurin kanssa, vai noudatanko työnantajani toivetta siitä, etten piirrä kenellekään mitään. Aiemmin kuvitustöiden tekeminen oli ollut lähinnä ilmoitusasia, mutta mystisistä syistä tuuli kääntyi, kun ilmoitin saaneeni agentin. Huomionarvoista on, että en silloisessa työssäni piirtänyt viivaakaan, joten kyseessä ei ollut millään muotoa kilpaileva toiminta. Työnantajani halusi "valjastaa kaiken luovan osaamiseni yhtiön käyttöön". Juttelin asiasta kahden eri juristin kanssa, jotka molemmat totesivat, että kilpailukieltosopimusta ei kaltaiseltani rivityöläiseltä voida vaatia, ja minulla on täysi oikeus työskennellä vapaa-ajallani haluamallani tavalla. Otin asiassa tietoisen riskin, koska kolmen eri neuvottelun jälkeenkään en päässyt yhteisymmärrykseen työnantajani kanssa asiasta. Olin vihdoin päättänyt ryhtyä kuvittajaksi, enkä halunnut antaa kenenkään sitä estää. Ihokarvani nousevat aina pystyyn, kun kuulen lauseen: "Sen lauluja laulat, kenen leipää syöt".

HUOM: En missään tapauksessa kannusta muita samanlaiseen toimintaan. Luovien alojen vakituisten työpaikkojen työsopimukset usein sisältävät rajoituksia muille työskentelystä, joten suosittelen neuvottelemaan avoimesti. Kuitenkin on hyvä tietää, että perustuslaki takaa jokaiselle oikeuden hankkia elantonsa valitsemallaan työllä, eikä kokoaikainen työsopimus voi estää osa-aikaisen työn ottamista silloin kun se ei ole kilpailevaa toimintaa. Esimerkki YTN:n sivuilta

"KOKOPÄIVÄTOIMI
 Työnantaja on palkannut työntekijän kokopäivätoimeen. Ilman työnantajan etukäteen antamaa kirjallista suostumusta ei työntekijä saa ottaa hoitaakseen muuta palkallista tehtävää tai harjoittaa muuta palkallista toimintaa omaan tai toisen lukuun.
 Jokaisella on perustuslain turvaama oikeus hankkia elantonsa valitsemallaan työllä. Kokopäivätoimi-määritelmä ei voi rajoittaa myöhemmin mahdollisesti sovittavaa osa-aikatyötä. Työnantaja voi kieltää kilpailevat työsuhteet, mutta työntekijän oikeutta muun työn tekemiseen silloin, kun siitä ei aiheudu haittaa tämän työsopimuksen mukaisen työn tekemiselle, ei voida rajoittaa. Tällainen sopimusehto rajoittaa työntekijän oikeuksia enemmän kuin on välttämätöntä työnantajan oikeutettujen intressien turvaamiseksi, joten ehto on kohtuuton."

Lähimmät esimieheni ja työkaverinin tiesivät Helmi Sirolan olemassaolosta, ja minulla oli heidän kaikkien varaukseton tuki kuvittajantyölleni. Kun vihdoin uskalsin ottaa lopputilin 2011 ja ryhdyin freelanceriksi, tein töitä jo usealle lehdelle, ja haaveeni oli kehittää uraa nimenomaan lehtikuvittajana. Ensimmäiset avustajasopimukset olivat jo tulleet alalle, ja itsekin tuoreena lehdistön freelancerina allekirjoitin Bonnierin sopimuksen, joka työllisti minua hyvin paljon. En vielä tuolloin hahmottanut IP-oikeuksien hallintaa ja sen tärkeyttä, mutta opin sen hyvin nopeasti. Kaikki kuvitukset, joiden perään kyseltiin jälkeenpäin, olivat juuri näitä anatomia/fitness aiheisia kuvituksia, joiden kaikki käyttöoikeudet olin luovuttanut eteenpäin. Homerin sanoin: d'oh! En myöskään mitenkään uskalla (monessa sopimuksessa tarjolla tämä herkku:) antaa uudelleenluovutusoikeutta - mutta kantaa juridista vastuuta tekemistäni näköiskuvituksista, joissa kohde on tunnistettava julkisuuden henkilö. Se olisi ammatillinen itsemurha, varsinkin kun yrittäjävakuutuksen oikeusturva ei kata tekijänoikeuksiin liittyviä keissejä. Ehkä kannattaisi siirtyä kuvittamaan geometrisia tai abstrakteja kuvioita?

Sittemmin en ole allekirjoittanut avustajasopimuksia, ja sain samalla heittää hyvästit lehtikuvittajan uralle. Täytyy nostaa tässä kohtaa Otavamedian Kaksplus-lehti iloisena poikkeuksena, heille saan edelleen tehdä töitä ilman avustajasopimusta! Olen onneksi pystynyt keräämään urani kokoon pienen notkahduksen jälkeen valjastamalla sen edellä mainitun "kaiken luovan osaamiseni" käyttööni, sen sijaan että keskittyisin vain kuvittamiseen. Tällä hetkellä rahoitan kuvittajan uraani ad:na, graafikkona ja tuntiopettajana ja olen vallitsevaan tilanteeseen hyvin tyytyväinen.

Omat laulut, omat leivät - tykkään!

- HS°

 

Rahapuheen puute

Koordinoin Aallon visuaalisen muotoilun koulutusohjelman Ammatti- & oikeuskäytännön kurssia. Kurssilla on yksi tavoite ylitse muiden: ettei kukaan kurssin käynyt luovuttaisi kaikkia oikeuksia, tai yleensäkään allekirjoittaisi huonoja sopimuksia. Katsotaan mieluummin tulevaisuutta ohi mediatalojen ja mietitään, mitä muita mahdollisuuksia työllistymiseen löytyy. Tiistaina luennoimassa olivat Napa Arts & Licensing Agencyn Marjo Granlund sekä kuvittajat ry:n toiminnanjohtaja Anna Kähkönen. Sopimusasiaa on jo tässä vaiheessa kurssia juntattu niin paljon, että briefasin Marjon luennoimaan positiivisella tähtäimellä siitä mitä ansaintamahdollisuuksia kuvittajalla on. 

Tämän kuvassa näkyvän Annan sliden kohdalla pysähdyin miettimään: tämä on ehkä merkittävin asia, jota jokainen luovan alan opiskelija / alalla jo toimiva voisi harjoitella: 

"Kuvittajan täytyy oppia puhumaan rahasta."

Rahasta puhuminen luovalla alalla – onko sitä? Kiinnitin tähän huomiota keväällä 2012 c2-pitchauskisassa, kun kuuntelin finaalikierrokselle päässeiden kanssakilpailijoiden pitchaukset. Olin finaalin ainut, joka puhui rahasta. Olen melko varma, että kilpailun voitto tipahti kohdalleni tästä syystä. Jos muut (teknologiapainotteiset) pitchaukset olisivat painottaneet pitchinsa rahaan, en ehkä olisi voittanut. 

Miksi luovien alojen rahapuhe on niin vaikeaa? Ollaan vain kivenheiton päässä startup-skenestä, jossa rahapuhetta riittää ehkä liikaakin. Voitaisiko oppia sieltä jotain? Löytyisikö keinoja joilla tätä voisi kehittää?

- HS°

Hei!

Näyttökuva 2012-10-03 kohteessa 13.53.34.png

Olen aina hakeutunut työskentelemään piilossa, ja tästä haluan nyt opetella pois. Kuvittajan työstä bloggaaminen tuntuu tällä hetkellä loogiselta ratkaisulta sen lisäksi, että käyn välillä Aallossa median laitoksen tuntiopettajana puhumassa aiheesta. Ensimmäiset kammottavat "julkisen taiteenharjoittamisen" muistot ovat Savonlinnan Taidelukiosta, jossa olisi pitänyt uskaltaa piirtää *gasp* muiden nähden. Ratkaisin asian neuvokkaasti lintsaamalla ensimmäisen syksyn aikana yli 200 tuntia, kunnes jouduin rehtorin puhutteluun. Sain onneksi itseni kerättyä ja jatko-opinnot sujuivat jo paremmin tämän asian suhteen. Pahin toimeksiantoehdotus (huom: kaikkien oikeuksien luovuttamisen jälkeen) on se, että pitäisi piirtää livenä jossain tilaisuudessa. Ai kamala! En ole vielä kertaakaan suostunut.

Kun kauan sitten jouduin työelämässäni yllättäen tilanteeseen, jossa en voinut tehdä omalla nimelläni kuvituksia, aliaksen käyttö tuntui houkuttelevalta ja huojentavalta vaihtoehdolta. Koin Helmi Sirolan vapaana sivupersoonana, jota eivät rajoittaneet kaikki ne säännöt, joihin olin designerina yrittänyt mukautua. Koska jouduin aliaksen myötä tekemään kuvittajan työni salaa työnantajaltani (avaan myöhemmin tätä casea), suojassa tekeminen oli minulle mieluisaa. Vaikka sittemmin olen siirtynyt freelanceriksi ja aliaksen käytön syyt poistuivat, en hennonut lopettaa Helmi Sirolaa. Helmin nimiin oli jo kertynyt niin laaja portfolio, että sen kaiken siirtäminen omiin nimiini olisi varmaan ollut aika hämmentävää. Näillä mennään, toivottavasti saan paletin joskus selkiytettyä. Juuri nyt kamppailen kovasti kahden nimen välillä, esimerkiksi osaa apurahoista voi hakea vain oikealla nimellä. Taiteilijanimen managerointi on yllättävän ison työn takana, huomaan.

Blogi tulee sisältämään takuuvarmasti epämääräistä pohdintaa ainakin seuraavista kuvittajan työhön liittyvistä aiheista: IP-oikeudet, avustajasopimukset, Faber-Castell, työllistymismahdollisuudet, tuotteistaminen, tuotesuunnittelu, värityskuvailmiö, paperilaadut, välineet, askartelu, design, ottaisinko Faber-Castell tatuoinnin, ammatti-identiteetti, luovuus, lehtikuvittaminen, erilaiset kuvitusprojektit, apurahat ja muu (työ)elämässä sekoilu. 

Sinua on nyt varoitettu. Siitäkin huolimatta: Tervetuloa mukaan!

- HS°